Sosiaalisen median mahdollisuudet tulevaisuudessa ovat alasta riippumatta isot. Sosiaalinen media on hyvin käytettynä kustannustehokas ja helposti kohdennettavissa oleva väline viestintään ja markkinointiin. Toisten sivuja seuraamalla saa ilmaisia ideoita omaan/yrityksen sosiaalisen median käytön tehostamiseen, mutta myös maksullista koulutusta eri kohderyhmille on jo runsaasti tarjolla. Lukuisat ihmiset ja brändit ovat sosiaalisen median kautta saaneet sellaista näkyvyyttä, jota ilman sosiaalista mediaa ei todennäköisesti olisi ollut mahdollisuutta saada. Yksityishenkilöiden mutta ennen kaikkea julkisuuden henkilöiden hyvät kokemukset tuotteista/palveluista/toimijoista yms. ovat tänä päivänä iso markkinointilisä yrityksille, ja tästä syystä asiakkaista tulee tänä päivänä pitää todella hyvää huolta. Julkkisten käyttö markkinoinnissa kaupallisen yhteistyön kautta on jo tänä päivänä omasta näkökulmastani jopa ärsyttävällä tasolla, mielenkiintoisen persoonan joka toinen päivitys voi olla mainos. Toisaalta näkyvyyden lisääntyminen pätee niin hyvässä kuin pahassa, myös negatiivinen sana kulkee ja pienellä epäonnistumisella voi olla vakavat seuraukset imagolle niin isossa kuin pienemmässäkin mittakaavassa toimivilla.

Negatiivisen palautteen antaminen sosiaalisessa mediassa on tehty todella helpoksi. Tuntuu, että yksittäisen ihmisen kokemus esim. saamastaan palvelusta someen kirjoitettuna saa joskus liiankin suuret mittasuhteet. Suuri osa ihmisistä ottaa kaiken lukemansa totena, eikä ketään kiinnosta vasta puolen näkökulma, vaan jopa lehdet poimivat sosiaalisesta mediasta uutisiin yksittäisten ihmisten some- päivityksiä. Näiden pohjalta esim. yksityisyrittäjän koko toimeentulo voi olla vaakalaudalla negatiivisen imagon takia. Toisaalta myös rakentavan keskustelun käyminen esim. yhteiskunnan epäkohdista tuntuu olevan mahdotonta, aina löytyy joku, joka ei kestä omasta näkemyksestä poikkeavaa mielipidettä ja keskustelu kääntyy jopa uhkailun puolelle.

Näin kahden lapsen äitinä tuntuu, että uusien sosiaalisen median kanavien perässä pysyminen on haastavaa. Varsinkin niiden, joiden käytöstä ei itse ole ollenkaan kiinnostunut henkilökohtaisesti tai ammatillisesti. Myös somen kautta tapahtuvat lapsiin liittyvät rikokset pelottavat, eikä somen ja internetin sisältämistä uhista puhuminen ole koskaan turhaa, ikätasoisesti toki. Onneksi nykyään myös kouluissa puhutaan paljon netin käytöstä ja säännöistä vaarojen lisäksi.

Tämän tehtävän tarkoituksena on etsiä jonkin työyhteisön sosiaalisen median käytön pelisäännöt, ja pohtia niiden keskeistä sisältöä ja vastuuta niiden laatimisesta.

Otin käsittelyyn Inarin kunnan sosiaalisen median ohjeistuksen henkilöstölle. (https://www.inari.fi/media/tiedostot-2015/mallit//sosiaalisen-median-ohjeistus-henkilostolle.pdf)

Kunnan ohjeistuksessa on selkeästi kerrottu, että ohjeistus koskee koko kunnan henkilöstöä. Säännöt on perusteltu lakiin vedoten, myös lakien ristiriitaisuutta pohdittu ohjeistuksessa. Keskeisin viesti säännöissä on, että työntekijällä on tietyt velvollisuuden työaikana, mutta myös vapaa- ajalla somessa on mietittävä, miten työstä ja työnantajasta puhuu, niin somessa kuin muutoin. Säännöistä löytyy hyvä nyrkkisääntö: Internetissä voi puhua sellaisista asioista, joista voi puhua kasvokkain esimiehen ja työtovereiden kanssa, kunhan muistaa myös, että vapaa- ajan toimintaa säätelee työlainsäädäntö sekä henkilötietosuojalaki, eikä ole väliä tapahtuuko keskustelu julkisesti vai yksityisesti, sähköisesti vai suullisesti.

Toisaalta ohjeissa on puhuttu myös sananvapaudesta ja peilattu sen ristiriitaisuutta työsopimuslakiin, jonka puitteissa työntekijät ovat lojaliteettivelvoitteisia työnantajaa kohtaa myös vapaa- ajalla.

Somen pelisääntöjen luominen on mielestäni työnantajan vastuulla, mukana olisi hyvä olla myös ihmisiä, joilla lainsäädäntö asiaa koskien on hallussa. Myös työntekijöiden edustus olisi mielestäni toivottavaa, mutta en tiedä kuinka yleistä se on. Mielestäni Inarin säännöt on selkeät ja kattavat, mutta samalla myös helposti ymmärrettävät. Myös sisällöllisesti ne ovat mielestäni asianmukaiset ja riittävät, itse en keksi, mitä lisäisin. Uskoisin, että heillä on erilliset ohjeet myös säännöissä mainittujen työprofiilien käytöstä, kuten pitäisikin. Niitä en kuitenkaan löytänyt.

Tämän tehtävän tarkoituksena on tutkia sekä omaa digitaalista identiteettiä että digitaalisen identiteetin merkitystä esim. julkisuuden henkilön näkökulmasta.

Googlasin itseni sekä nykyisellä että vanhalla sukunimellä. Tyttönimellä minua ei taida netissä olla enää edes olemassa, ainakaan itse en mitään löytänyt. Nykyisellä sukunimellä minusta löytyy lähinnä työhön liittyviä asioita, lähinnä yhteystietoina sekä työnantajan sivuilta että mol:in työpaikkailmoituksista. Löysin myös yhden seminaarin aikataulun, jossa olin pitämässä workshoppia, tämä oli itsellekin yllätys, sillä en ollut ajatellut sellaista netissä olevan. Kaikki tiedot, joita löysin, pitävät paikkansa eikä suuria yllätyksiä siis löytynyt. Saman nimisiä ihmisiä kanssani on Suomessa aika monta, mikä hankaloittaisi etsintää ulkopuolisen näkökulmasta. Kun lisäsin hakukenttään asuinpaikkakunnan, nousi oikeasti minua koskevat sivut ylemmäs. Ilman paikkakuntaa löysin esim. työyhteystietoni vasta sivulta kolme. Googlaamalla oman nimen + facebook, en löydy listalta ollenkaan, ja näin haluan asian myös olevan.

Ajattelen, että omien henkilökohtaisten tietojen salaaminen mahdollisimman hyvin netissä on tänä päivänä järkevää noin muutenkin, mutta myös työn näkökulmasta ainakin sosiaalialalla. Toisaalta työhön liittyen koen, että saankin olla löydettävissä, sillä sekä asiakkaiden että yhteistyöverkostojen täytyy tarvittaessa löytää yhteystietoni. En koe, että voisin vaatia, ettei työnantajani saisi laittaa yhteystietojani nettiin, mutta uskon, että hyvin perustellen voisin pyytää, ettei kuvaani laiteta verkkoon. Ainakin toistaiseksi minulta on siihen aina kysytty lupa.

Nykyään on hyvin yleistä, että työnhaun yhteydessä hakijan tietoja googlataan paljonkin, joten siinä mielessä olisi hyvä, että jotakin positiivista itsestä löytyisi netistä. Toisaalta olen itsekin löytänyt hakijasta netistä sellaista tietoa, joka varmisti sen ettei henkilöä kutsuttu haastatteluun lainkaan.

Julkisuuden henkilöiden näkyvyys sosiaalisessa mediassa on tänä päivänä lähes elinehto, tai ainakin näin annetaan ymmärtää. Toisaalta on useita julkisuuden henkilöitä, jotka eivät ole sosiaalisessa mediassa lainkaan, ja tekevät hienoa uraa siitä huolimatta. Vai juuri siksi? Nykyään voisi olla kiinnostavampaa/kiinnostavampi, jos kaikki tieto ei ole niin helposti saatavilla, ja jonkinlainen yksityisyys ja salaperäisyys säilyy. Useimmiten julkisuuden henkilöiden profiilit sosiaalisessa mediassa on hyvin harkittuja ja kaupallistettuja, monet tekevät lähes kaiken tienestinsä sosiaalisen median ja kaupallisen yhteistyön avulla. Kuitenkin se aito henkilökohtainen elämä jää näkymättä, mikä on mielestäni ihan tervettä. Sosiaalisen median antama kuva ihmisistä ja heidän elämästään on useimmiten hyvinkin siloteltu, oli kyse sitten ”taviksesta” tai julkkiksesta. Kuvien muokkaus on nykypäivää, ja siten kuviin ja muuhun jaettuun materiaaliin pitäisikin osata suhtautua, muokattua todellisuutta. Tämän vastapainona nykyään onneksi myös muokkaamatonta sisältöä on tarjolla, mutta se ei mielestäni poista sitä tosiasiaa, että molemmille sisällöille on tekijänsä ja tilaajansa. Osa seuraajista haluaakin, että kuvat ovat muokattuja ja täydellisiä, onhan niitä kiva katsella, vaikka tietäisikin, että todellisuutta ne eivät välttämättä ole.

Mielestäni kenenkään ei ole pakko olla sosiaalisessa mediassa henkilökohtaisella profiililla, oli työnkuva tai -antaja mikä tahansa. Henkilökohtaisen profiilin osalta valinnan pitää olla jokaisen omissa käsissä. Jos työnantaja vaatii työprofiilin olemassa oloa, täytyy siihen käytetyn ajan olla työaikaa ja sisällön ja jakamisen määrän olla työnantajan kanssa yhdessä sovittua. Se, onko esim. poliitikon järkevää olla olematta somessa, on yksi näkökulma, mutta jotenkin netistä pitäisi olla löydettävissä poliitikon ja hänen puolueensa näkemyksiä ja ajatuksia.

Tämän tehtävän tarkoituksena on mm. etsiä verkosta omaan alaan liittyviä tietosuojakysymyksiä käsitteleviä keskusteluja ja osallistua niihin. Olen jäsenenä useissa Facebookin sosiaalialan ryhmissä ja yritin etsiä tietosuoja kysymyksiin liittyviä keskusteluja niitä juurikaan löytämättä, joka teki tehtävän tekemisen vaikeaksi. Löytämäni keskustelut olivat kovin lyhyitä eikä herättäneet juurikaan intohimoja keskustelijoissa. Kyseisistä ryhmistä keskustelujen jakaminen ja linkittäminen on kiellettyä, joten siinäkin mielessä tämän tehtävän tekeminen oli haastavaa. Aloitin yhdessä ryhmässä aihetta käsittelevän keskustelun, johon en saanut yhtään vastausta. Eräältä keskustelufoorumilta löysin monta vuotta vanhan keskustelun, jossa aloittajan kaveri oli sosiaalihuollon jostain rekisteristä katsonut aloittajan lastensuojelun merkintöjä luvatta. Keskustelussa aloittajaa neuvottiin pyytämään tieto siitä, kuka hänen tietojaan on katsonut, jolloin kaveri jää kiinni luvattomasta ja tarpeettomasta tietojen katselusta. Mutta keskustelu siis oli niin vanha, etten nähnyt järkeväksi sitä jatkaa.

 

Sosiaalialalla tietosuoja- ja salassapitovelvollisuus- asiat ovat niin arkipäivää, ettei sosiaalinen media sinänsä ole ehkä vaikuttanut ihmisten näkemyksiin asiasta. Meille itsestään selvää on, ettei asiakkaasta tai asiakkaan asioista sosiaalisessa mediassa kirjoiteta tunnistettavassa muodossa ja harvoin omasta työstäkään puhutaan kovinkaan negatiivisesti. Toisaalta monien toimijoiden sivuilla näkee kuvia asiakkaista, mutta ainakin omassa yrityksessä jokaiselta on siihen lupa kysytty. Pääsääntöisesti tällaiset kuvat liittyvät johonkin mukavaan tekemiseen tai tapahtumaan ja antavat vain positiivista kuvaa sekä alasta että asiakkaista.

 

Työssään sosiaalisia verkkotyökaluja käyttävän tulisi olla selvillä siitä, mitä omassa työyhteisössä on niiden käytöstä sovittu. Lisäksi tulisi varmistua siitä, että jos päivityksiä aiheesta kuin aiheesta tekee, on kaikilta asianosaisilta asianmukainen lupa. Lupaa kysyessä on myös huomioitava luvan antajan ikä, mutta myös muut seikat, jotka voivat vaikuttaa hänen kykyynsä arvioida luvan antamisen tai esim. oman kuvan julkaisemisen vaikutukset. Turvallisinta olisi tietenkin saada kirjallinen lupa, mutta se kannattaa varmaan arvioida tapauskohtaisesti/ asiakasryhmäkohtaisesti. Julkaisuiden pitäisi myös edustaa yrityksen yleistä linjaa, eikä olla julkaisijan omia näkemyksiä, paitsi jos niin on erikseen sovittu.

 

Yritykselle avoimuuden ja läpinäkyvyyden edut ovat mielestäni ristiriitaiset. Esim. tänä vuonna paljon puhututtaneet isot vanhusten huollon toimijat ovat usein valinneet somessa hiljaisen linjan. Kun ei tee itse päivityksiä, ei ihmisille tule mahdollisuutta kommentoida asiaa. Tällaisten kohujen keskellä imagoa nostattavien päivitysten vaikutus voi olla täysin päinvastainen kuin toiveissa olisi ollut. Toisaalta taas aktiivisella somevaikuttamisella ja -markkinoinnilla voi olla isokin vaikutus palveluiden/alan toimijoiden kiinnostavuuden näkökulmasta. Positiivisen ja vastuullisen kuvan antaminen somessa luo kuvaa luotettavasta kumppanista sekä asiakasystävällisyydestä.

 

Sosiaalialalla usein työskennellään asiakkaiden todella henkilökohtaisten ja kipeidenkin asioiden äärellä. Asiakkaina joissakin palveluissa on myös todella psyykkisesti sairaita tai muuten epästabiileissa tilanteissa eläviä ihmisiä, joka asettaa työntekijän henkilökohtaisen elämän turvaamisen suhteen sellaisia elementtejä, joita jokaisen tällä alalla työskentelevän pitäisi ottaa huomioon. Tämä ei tarkoita, että alan ihmiset pelkäisivät asiakkaitaan, vaikka näinkin joskus toki on ja syystäkin. Toisaalta aina uhka henkilöstön turvallisuudelle ei ole itse asiakas, vaan esimerkiksi asiakkaan omainen. Itse uskon asiakas suhteissa siihen, että suhde asiakkaaseen tulee nopeammin luottamukselliseksi, jos itsekin annat itsestäsi jotakin, harkiten tietenkin. Itse olen tehnyt sen rajauksen, etten ota nykyisiä enkä vanhoja asiakkaita esimerkiksi Facebook kavereiksi, vaikka joskus joihinkin syntyykin sellainen suhde, että olisi kiva tietää mitä heille kuuluu. Tähän käytän toki työprofiiliani. Omat tilini olen suojannut niin, ettei niistä ole juurikaan mitään nähtävillä muille kuin hyväksytyille kavereille ja seuraajille.

Tässä tehtävässä tarkoituksena on tehdä yhteenvetoa siitä, miten sosiaalista mediaa voi käyttää sosiaali- ja terveysalalla.

Mielestäni sosiaalisen median käyttö on tälläkin alalla tätä päivää, ja jos haluaa pysyä ajan hermolla, täytyy somessa olla läsnä. Kuten jo aiemmissa tehtävissä kirjoitin, mielenterveys- ja päihdesektorilla toimivien toimijoiden tärkeänä tehtävänä on olla osana julkista keskustelua alaan ja asiakkaisiin liittyen, jotta pikkuhiljaa voidaan vähentää leimaa, jota nämä asiakkaat edelleen päivittäin kantavat. Alan toimijoiden aktiivinen osallistuminen myös poliittiseen keskusteluun somen kanavia hyödyntäen toivottavasti edesauttaa oikeanlaisten ja oikea- aikaisten palveluiden kehittämistä. Myös esim. vanhuspuolen toimijat, joilla mitoitukset kunnossa ja muuten asiat hyvin, ovat nyt saaneet varmasti helposti hyvää mainosta, jos ovat osanneet tiedottaa omista käytännöistään oikein kaiken vanhuspalveluihin liittyvän kohun keskellä.

Somen käyttö rekrytointi- prosessin tukena on nousevassa merkityksessä. Alaa tällä kohdalla kuohuttavat epäkohdat vaikuttavat siten, että henkilöstön näkemykset työyhteisöistä ja työnantajista nousee tärkeiksi valintaan vaikuttavista seikoista, joten kavereiden ja kaverienkavereiden somessa jakamat rekrytointi- ilmoitukset ovat monelle kiinnostavampia kuin mol:sta löydetyt.

Niin omalla työyhteisölläni kuin monilla muillakin työpaikolla on esim. Facebookissa oma työntekijöiden ryhmä, joka parhaimmillaan toimii todella nopeana väylänä esim. vuoronvaihtoihin tai muuhun pikaviestintään. Toki kaikki eivät ole Facebookissa tai somessa ylipäätään, mutta toisaalta, kaikilla on halutessaan mahdollisuus osallistua tai olla osallistumatta. Näissä epävirallisissa ryhmissä on kuitenkin tärkeää, että yhteiset pelisäännöt on luotu, mihin tarkoitukseen ryhmä on luotu, sekä se, että kaikilla on tasa- arvoinen mahdollisuus päästä ryhmään niin halutessaan.

Sosiaalisen median käyttö asiakkaille tiedottamisessa ja markkinoinnissa on myös tänä päivänä tärkeää niin tällä kuin muillakin aloilla. Etenkin nuoret etsivät somesta toimintaa sekä vertaisia, joihin kiinnittyä. En tutustunut nyt kuin Facebookiin ja Twitteriin, mutta varmasti myös muilla, eritoten nuorille suunnatut kanavat kannattaisi ottaa haltuun.

Huonona esimerkkinä toimii mielestäni mm. Esperi care. En löydä koko yritystä Twitteristä, vaikka kyseessä kuitenkin merkittävä toimija alalla Suomessa. Yritys on kuitenkin ”tägätty” lukemattomiin twiittehin liittyen keskusteluun vanhustenhoidosta Suomessa. Yritys itse ei siis osallistu keskusteluun mitenkään, joka tavallaan voi olla viisastakin, mutta toisaalta heillä ei ole mahdollisuutta tuoda ilmi niitä toimia, joilla ovat ainakin luvanneet korjata tilannetta.

Hyvänä käytäntönä nostaisin Sininauha konsernin. Heidän somekäyttäytymisensä on hyvin johdonmukaista ja selvästi useamman ammattilaisen koordinoimaa. Uskoisin myös, että henkilöstöllä on selkeät ohjeet somen käytöstä työvälineenä. Tässä yksi esimerkki päivityksessä, jolla saatu konsernin useat toiminnot saanut yhdellä päivityksellä näkyvyyttä: https://twitter.com/sininauhasaatio/status/1004988114606096384